skip to Main Content
Piiat, Terhit Ja Muut – Miten Olisi?

Siitä on nyt aikaa, likimain neljäkymmentä vuotta. Olimme Piian kanssa alakoululaisia ja asuimme Raumalla. Harrastimme ”vähän kaikenlaista”, sillä siihen aikaan lajivalintoja ei tehty järin määrätietoisesti, pikemminkin lajivalintoja pyrittiin vaihtamaan määrätietoisesti.

Koska siis Rauma, oli selvää, että jossain välissä piti ottaa haltuun myös nypläyksen alkeet.

Siinä me sitten vaapuimme, kaksi pikkulikkaa rinnat kaarella pitkin katuja ja nypläystyynyt heiluen valmiina ottamaan haltuun vanhan ja arvostetun käsityötekniikan.

Tuliko meistä nypläreitä? No ei tullut, tosiaankaan. Siinä vaiheessa kun opettaja löysi nypläystyynyni rullan takaa laatikosta karkkipaperijemmani ja näki suustani valuvan suklaisen kuolani nypläystyynyllä, peli oli oikeastaan sillä pelattu.

Piia ei tainnut ehtiä edes kuolausvaiheeseen ennen kuin jostain tuli oivallus, että hänen kädessään pysyy sittenkin paremmin pesäpallomaila kuin nypylä.

Vaikka elämässä kävi kuten kävi, me muistamme yhä tuon kaiken. Tarinassa olellista on juurikin se, että me muistamme sen nauraen. Meillä on yhteinen käsityömuisto, yhteinen kokemus siitä, miten reteesti mentiin ja kokeiltiin – ja miten hissukseen ääniä pitämättä taivuttiin.

No mitä tulee Terhiin, hänenkin kanssaan me harrastimme käsitöitä. Me nimittäin ompelimme vaatteita yhdessä. Siinä missä minä vasta pläräsin kaava-arkkia, Terhi oli jo tehnyt ensimmäiset vaatteensa. 

Jälkikäteen olen ajatellut, että Terhi teki kaiken niin nopeasti ja huonosti, että Suomeen ei olisi koskaan päässyt pesiytymään aasialaista halpavaatehärdelliä jos kaikki suomalaiset ompelijat olisivat olleet kuin hän. 

Myös minä ja Terhi palaamme usein noihin muistoihin, joissa toinen nysväsi ja toinen sai aikaiseksi. Myöhemmin teimme Terhin kanssa pieniä kotiremontteja vaihtelevalla menestyksellä, mutta niistä ehkä joskus toiste enemmän. Sen verran voin lohduttaa, että emme myyneet palveluitamme kenellekään. Jäljiltämme jäi korkeintaan muutama persoonallisesti tapetoitu vuokra-asunto.

Ystävänpäivä on ihan kohta ja sitä voi viettää monella tapaa. Yksi varteenotettava tapa on lähteä tekemään käsitöitä ystävän kanssa – jos ei muuten niin kokeilumielessä.

Ja jos sitten kuola valuukin tai kädenjälki on hiukan sinne päin, takuun saa ainakin siitä, että reppuun kertyy muistoja, jotka naurattavat vieläkin. Että sentään oltiin rohkeita ja kokeiltiin!

Ihanaa ystävänpäivää!

Terkuin,

Tiina Aalto

 

Pst.

Ystävyyskorukurssit löydät Turusta ja Raisiosta:

https://www.taitovarsinaissuomi.fi/kurssit-turku/ystavyyskoru-to-14-2-aloitukset-klo-15-00-ja-17-30/

https://www.taitovarsinaissuomi.fi/kurssit-raisio/ystavyyskoru-ke-13-2-klo-14-00-16-15/

Back To Top